Internet ja viestintä

Tämä teksti on kirjoitettu 13.9.2012 käydyn Ajatuksia Hoffissa kokoontumisen kriittisen internet keskustelun pohjalta ja siihen on lisätty kirjoittajan aiheeseen assimiloimia asioita. Kirjoituksessa ei siis käsitellä pelkästään keskustelussa esiin tulleita tietoja, näkemyksiä tai mielipiteitä, vaikka ne ovatkin keskeisessä asemassa kirjoituksessa.

 

Internet on viimekädessä se mediamuoto, joka määrää median kehitystä. Kaikilla muilla median muodoilla on mahdollisuus kehittyä internetin avulla. Internetillä voidaan nähdä olevan seuraavanlaisia viestinnällisiä ominaisuuksia Juhani Wiion käsityksen mukaan internetin luonteesta (sitran raportti media uudistuvassa yhteiskunnassa):

1.       Internet ei sido käyttäjää aikaan paikkaan eikä tiettyyn sisältöön. Kuitenkin sillä on kyky toimia massakäytössä   
2.  Internet siirtää vastuun käyttäjälle. Internetissä voi keskustella vapaasti kaikkien siellä läsnä olevien tahojen kanssa interaktiivisesti. 
3. Mahdollisuus nopeaan muutokseen 
4. Kansalaisryhmiä voidaan tavoittaa mediassa kohdennetusti 
5.  Mahdollistaa, ainakin teoriassa, tehokkaan tavan tuottaa kohdennettuja tukipalveluja myös yhteiskunnallisille kehityshankkeille

     Kun nämä ominaisuudet yhdistetään suureen globaaliin viestintäkenttään, niin voidaan todeta isojen mediamonopolien menettävän merkityksen internetissä. Esimerkiksi joistain maailman tapahtumista voi saada tietoa monesta eri lähteestä internetissä yhden ison uutistoimiston sijasta. Yhdysvaltalaisen toisinajattelijan Noam Chomskyn mukaan tämä johtaa siihen että: ”Maailmassa on kaksi suurvaltaa Yhdysvallat ja yleinen mielipide”. Tällä Chomsky kritisoi Yhdysvaltojen uutisointia Lähi-idän toimintaansa ja toteaa internetin olevan mahdollisuus, jos ei jo valmis tie, kohti totuudenmukaisempaa käsitystä maailman tapahtumista. Se siis mikä mahdollistaa tämän on internetin valtava eri tiedonlähteitten määrä. Tästä herää kuitenkin kysymys, että mahtaakohan yleinen mielipide saavuttaa totuutta tapahtumista kuitenkaan täysin internetin avulla, joten mitä voidaan sanoa loppupeleissä internetin tuomasta mahdollisuudesta yleisen mielipiteen muutokseen kohti parempaa. Voimme kuitenkin lähestyä kysymystä joillain ehdoilla, jotka ovat välttämättömiä Chomskyn toteamuksen pätevyydelle.

1. Ihmisten tulisi olla kiinnostuneita maailman tapahtumista ja selattava valtava määrä erilaisia lähteitä. 
2.  Ihmisillä tulisi olla kriittinen tarkastelukyky tietolähteilleen.

Onko ihmisillä kuitenkaan riittävästi kiinnostusta tutkia useita eri lähteitä tai tarpeeksi kiinnostusta tutkia enemmän tai vähemmän epäsuorasti itseensä vaikuttavia tapahtumia? Mahtaako ihmisillä olla tarpeeksi pohjatietoja voidakseen arvioida lähteitä kriittisesti? Ehkä ehdot eivät täyty tarpeeksi, mutta ne voivat viedä yleistä mielipidettä lähemmäs totuutta. Onko ihmisillä edes mahdollista arvioida lähteitä kriittisesti riippuu paljon ihmisen lähtötiedoista ja itse uutisoinnista. Vaikuttaa siis siltä, että internetillä on mahdollisuus tuoda suuriakin määriä ihmisiä kohti todenmukaisempaa käsitystä tapahtumista, mutta paljon riippuu itse lähteestä, pitäessämme ihmisten rajallista kykyä kiinnostumiseen ja kriittiseen arvioimiseen jonkinlaisena rajana. Tämän takia tutkimmekin seuraavaksi internetiä viestintäkeinona jostain tilanteesta, eli uutisointia.

Uutisoinnissa internet viestinnän muotona

Ulkomaan uutiset tulkitsevat maailman tilaa erilaisten tilanteiden pohjalta. Ulkomaan toimituksen uutiskriteerit ovat yleensä kaikkea muuta kuin selkeitä ja niihin vaikuttaa monet toimittajien tiedostamattomat ja tiedostettavat tekijät. Silloin kun jostain tilanteesta on vaikea saada tietoa ihmiset luottavat eniten uutisoijiin. Inhimillinen tulkinta on kuitenkin usein kärjistettyä, yksipuolista, kapea-alaista ja usein vääräkin. Internetissä epätodenmukaisemmatkin uutiset saattavat levitä räjähdysmäisesti. Uutisoinnilla esimerkiksi tunteita herättävä kuvamateriaali vaikuttaa levitessään yleiseen mielipiteeseen, jolla on suora seuraus politiikkaan. Uutisoinnin vaikutus yleiseen mielipiteeseen on silloin suurinta kun epävarmuus on suurinta, mistä johtuu ihmisten suuri tiedonhalu. (Ulkomaanuutisten uusi maailma. Turo Uskali)

Vaikuttaisi siis siltä, että epävarmuuden ajan pohjaton tiedonjano ja uutisoinnin inhimillisyydestä johtuva tasonvaihtelu vaativat runsaasti lähteiden lukemista, jotta todenmukainen todenmukaisinta näkemystä lähestyttäisiin, mutta todellisuuden lähestyminen on vakaammalla pohjalla lähteitä ollessa paljon, vaikka väärän tiedonkin voidaan katsoa leviävän internetissä tehokkaasti.

Internetin tehokkuus näkyy myös ikävien asioiden uutisoinnissa. kun tähän yhdistetään tehokkuus, niin on vaarana, että suuressa katastrofi informaation määrässä etäännymme muista ihmisistä. Jatkuvat valtavat uhriluvut saattavat ajaa meitä pois empatia kyvystä toisia ihmisiä kohtaan. Kuitenkin internetin lähteiden monialaisuus kumoaa tämänkin ongelman. Katastrofeista löytyy lähteitä laajemmalta alueelta, esim. valokuvia, omaisien haastatteluja, asiantuntijoiden lausuntoja… , jotka yhdessä tuovat meille myös tunteellisen totuuden. Internet voisi siis lähentää meitä Levinasin teorian mukaiseen kasvojen kohtaamiseen ja saada meidät vahvemmin tilanteeseen.

Tehokkuuden kaikki ongelmat eivät kuitenkaan täysin itsestään selvästi kumoudu. Esimerkiksi internetissä on ”äänekkäitä” maailman tilanteesta uutisoivia sivustoja, joissa pyritään uutisoimaan mahdollisimman paljon uutisia mahdollisimman lyhyesti. Tällaiset uutissivustot ovat tarkoitettuja suurille yleisöille ja niiden tarkoitus onkin esittää mahdollisimman paljon uutisia, jotta jokaiselle löytyisi jotain mielenkiintoista. Tällainen uutisointi harvoin on laaja-alaista ja niissä on harvoin useita eri kantoja esiteltynä. Kuitenkin jälleen suuri lähteiden määrä varmistaa myös useitten eri kantojen esittelyn. Suuri lähteiden määrä tuntuu siis jokaisessa suhteessa parantavan uutisten laadullista perustaa, vaikka ne eivät olisikaan yhtä helposti esillä kuin matalampilaatuiset suurelle yleisölle tarkoitetut uutiset.

On myös vaarana, että kaiken tiedon ollessa helposti saatavilla internetistä, emme vaivaudu ajattelemaan etukäteen mitään, koska voimme vain katsoa ongelmallisen asian internetistä miettimättä itse ensin asiaa. Tämä johtaa luovan ja syvällisen ajattelun surkastumiseen ja instrumentalismin. Tämä on internetin tehokkuuden varjopuolia ja tämän takia internetistä on käytävä kriittistä keskustelua (Henrik Villanen).

Internetin vaikutus seksuaalisuuteen

Internetillä voidaan siis nähdä olevan suurikin vaikutus viestinnässä. Miten tämä näkyy ihmisten seksuaalisuudessa? Sanna Karkulehdon näkemys viestinnän vaikutuksesta seksuaalisuuteen 2000-luvun mediassa (Sanna Karkulehto, Seksin mediamarkkinat):

      Median käsittelytapa joko murtaa tai vahvistaa tai sekä murtaa että vahvistaa seuraavia asioita

1. Seksuaalisuuden alueella asetettuja kulttuurillisia ihanteita ja odotuksia 
2. Tapoja esitellä julkisesti kulttuurisia normeja seksuaalisuuksia tai 
3.  yleistää suhtautumista seksuaalisuuteen ja hyväksikäyttöön

Foulcault määritteli  länsimaisen yhteiskunnan seksuaalisuuskeskeiseksi. Hänen mukaansa tämä tapahtui 1700-1800-luvulla. Seksuaalisuudesta muodostui ruumiillisten toimintojen, halujen ja intohimojen ilmaisun kontrolloitu seksuaalitieteellisen sekä yhteiskunta-taloudellisen vallankäytön ydin. Seksuaalisuudesta tuli kansalaisten toiminnan säätelyn väline. Seksuaalisuudesta muodostui tietty määritelty identiteetti (Sanna Karkulehto, Seksin mediamarkkinat).  Kuitenkin internetin laajuus myös seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa voi vähentää kulttuurillisia ihanteita ja odotuksia, sekä antaa uuden tavan olla seksuaalinen olento. Internet antaa eräänlaisen vapaan seksuaalisen minän kehityksen. Tällaisia minä tekniikan muotoja ovat Facebook-profiili, avatar-hahmot, peliprofiilit, nettiyhteisö henkilöllisyydet, chat-persoonat, blogit, omat kuvasivut ja fanisivustot. Internetin avulla meillä voisi siis periaatteessa olla mahdollisuus päästä eroon seksuaalisuuden normaaliudesta.

Valtio vai yksilö

Miten valtion sitten tulisi suhtautua tällaiseen internetin viestinnän ominaisuuksiin. Internet on kasvava vaikuttaja jokapäiväiseen elämäämme. Tulisiko internetin käytön palvella yksilön tarpeita, joihin valtio sopeutuu vai tulisiko internetin palvella valtion tarpeita joihin yksilö sopeutuu? Tämän kysymyksen vastaus on edellisen keskustelun aiheen internet ja oikeus lisäksi myös viestinnän aihe. Voisiko demokratian hitautta kitkeä esimerkiksi nettiäänestyksillä? Tämän voitaisiin nähdä olevan tie suoraan demokratiaan. Erilaisista asioista voitaisiin äänestää netissä. Ongelmaksi tulee rajanveto vastaustapaan. Mielipiteen perustelua ei saisi rajoittaa sillä sen oleellisuutta ei voida vähäksyä, mutta kuka kykenee lukemaan kaikkien kansalaisten kirjoittamia esseitä. Pelkät monivalinnatkin jättävät paljon hämärän peittoon ulkoisesti asetettujen vastausvaihtoehtojen takia. Toisaalta onko kaikkien kansalaisten edes kannattavaa antaa mielipiteitä? Onko kansa kyllin viisas tehdäkseen hyviä päätöksiä? Kaikkien kansalaisten kantojen saaminen kysymykseen on erittäin laaja-alaisesti kysymyksen pohtimista, milloin hyvien kantojen lisäksi saadaan huonoja kantoja. tämän ongelman poistaisi oligarkia. Toisaalta asioilla on taipumus olla yhteydessä toisiinsa erittäin monella eri tavalla ja kaikkien näkökulmien esilletuominen ei ole tällöin mitenkään huonoa.

Johtopäätös

Internetillä voitaisiin siis nähdä olevan mahdollisuus parantaa ymmärrystämme maailman tilasta tiedon ja tunteiden avulla. Se voi myös vaikuttaa normaalin seksuaalisuuden kahleista poistumiseen kohti todellista seksuaalista minää. Lisäksi internet voi olla tie kohti oikeudenmukaisempaa ja paremmin päätöksiä tekevää demokratiaa.

Henrik Villanen

Oikeus ja internet

Tämän tekstin kirjoitin 30.8.2012 käydyn Ajatuksia Hoffissa kokoontumisen kriittisen internet keskustelun pohjalta ja siihen lisäsin aiheeseen assimiloimiani asioita. Kirjoituksessa ei siis käsitellä pelkästään keskustelussa esiin tulleita tietoja, näkemyksiä tai mielipiteitä, vaan siinä on aiheesta ajatuksenivirtaa.

Internetissä välitetään järkyttäviä asioita. Toisaalta julkinen keskustelu kahlitsee ihmiset äänettömyyteen ja vaikutusvallattomuuteen. Mahdollisuus tehdä netissä vastustavia julkaisuja on suurten informaatiota välittävien, sitä kontrolloivien ja niistä riippuvaisten viranomaisten huoli. Toisaalta internetissä leviää vihakirjoituksia, lapsipornoa ja kouluampujien uhkauksia. Kukapa olisi asettamaan rajaa sananvapaudelle oikeuden nimissä kaikkien ihmisten yhteiselle informaation välityskanavalle, internetille.

Totalitaristisen Kiinan valtioneuvoston tietotoimiston johtajan Liu Zhengronin mukaan Kiinassa on kiellettyä valtion salaisuuksien ja itse valtion- sekä sosialistisen järjestelmän kannalta haitallisen tiedon levittäminen, kansojen välisen solidaarisuuden vähättely ja kulttuuriorganisaatioiden kanssa tapahtuvan viestintä. Tätä valvotaan Kiinan valtion, yrityksien ja järjestöjen ylläpitämällä Golden Chield sensuurijärjestelmällä, joka tekee yhteistyötä Googlen, Yahoon, Ciscon ja Microsoftin kanssa. Tämä mahdollistaa käyttäjätietojen, osoitteiden ja nimien keräämisen internetin käyttäjiltä erityisesti nettikahviloissa (Kiinalla on kuitenkin Great Firewall of China –palomuuri, joka estää tietojen saamisen tietyistä IP-osoitteista). Googlen ja Yahoon Kiinan hakukoneet keräävät tietoja tiettyjen poliittisesti arkojen sanojen etsinnässä ja kiinalaiset hakukoneet sensuroivat myös näitten sanojen etsintään perustuen sisältöä. Kiinan sensuuria säätelevät kulttuuriministeriö, tietotekniikkaministeriö, julkisen turvallisuuden ministeriö ja valtion neuvoston tietotoimisto. Kiinan valtio sensuroi yhä tarkemmin ja tuomitsee raskaammin internetissä kantansa välittäviä toisinajattelijoita. Ihmisoikeusjärjestöt ovatkin jo vuosia yrittäneet painostaa monikansallisia tietotekniikkayrityksiä lopettamaan yhteistyön Kiinan kanssa. Esimerkkinä Human Rights Watching on toivonut Googlen ja Alta Vistan luopuvan yhteistyöstä kiinan kanssa. (Rita Dahl, Suomennettu Sananvapaus 2009)

Onko Kiinan oikeuksien rajoittaminen Kiinan ihmisoikeuksien auttamista? Internet nähdään usein tienä kansalaisten ihmisoikeuksien parantamiseen valtion sensuurin ja kontrollin rautaisesta puristuksesta. Tämä tie on sananvapaus ja sitä pidetään oikeutena, jota ei voida ottaa pois. Toisaalta Kiinan kansan sananvapaus voisi parantaa ihmisoikeuksia Kiinassa, toisaalta Kiinan sensuuri ja kontrolli internetissä on jotain järkyttävän valtavaa. Onkin ehdotettu, että internet muodostaa informaatioajan rautaesiriipun, joka jakaa maailman demokraattisiin ja epädemokraattisiin valtioihin, eikä parantaisikaan ihmisten oikeuksia, vaan kasvattaisi oikeudenmukaisuuseroja nykyisessä muodossaan. Internet voidaan silti nähdä mahdollisuutena. Tältä pohjalta voidaan kysyä:

Onko oikeudenmukaista pitää kaikki tieto julkisena vai pitääkö osan tiedosta olla salattuja? (1) 

 Kysymykseen voidaan vastata ainakin kolmella eri tavalla. Käsittelen tätä kysymystä eri kannoilta.

(1.1) Ehkäpä täysi avoimuus johtaa sekasortoon. Mikäli internetiin laitettaisiin esimerkiksi kaikki historian tai CIA:n tiedot, saattaisi monien maiden asukkailta kadota luotto valtioon, mistä seuraisi sekasorto. Tätähän tapahtuu parhaillaan EU-alueella talouselämän vaikutusvaltaisten talouselämän hahmojen päättäessä poliittisista linjauksista, antamatta kaikkea tietoa kansalaisille. Voiko tavallinen kansalainen todella kaiken monimutkaisen talousasioiden suuressa informaation määrässä olla kykenevä päätökseen, joka pelastaa euroalueen? Tällä hetkellä EU:ssa tunnutaan ajattelevan, että näin ei ole ja ehkä tämä tosiaankin estää sekasortoa, kun ammattilaiset käsittelevät taloussensuurin alaisia tietoja tavallisten kansalaisten sijasta. Voitaisiin siis ajatella, että internetissä on myös tilaa sensuurille, jos se parantaa kansalaisten oloja, eikä aiheuttaisi kaoottista hallinnollisen järjestelmän romahtamista (seurauseettinen näkemys).

(1.2) Mikäli pidämme mahdollisena tai varmana sekasortoa sensuurin puuttuessa, niin voimme olla silti erimieltä sensuuriratkaisusta kuin edellisessä vastauksessa. Voimme nimittäin ajatella, että sensuurikysymyksen ongelma johtuu siitä, että sensuuria on ollut ennen, mutta siitä voidaan luopua vaikka sekasorto tapahtuisi. Täydellinen sensuurin vapautus varmastikin loisi sekasorron, mutta sekasorrosta voidaan siirtyä avoimeen yhteiskuntaan. Tuhkasta nousisi feenikslintu. Tarkoitus voisi siis pyhittää keinot internetin sensuurin poistamiseksi (2. seurauseettinen näkemys).

(1.3) Toisaalta millä perusteella voidaan päättää, että kenellä on huippuasiantuntemusta talousasioista? Älykkyyttä ja viisautta kun on monesti tapana olla sellaisilla henkilöillä, joita pidetään mielipiteensä vuoksi täysin tyhminä. Lisäksi pelkkien talousasiantuntijoiden päätökset voidaan nähdä liian kapeana osaamisalana, mikäli euroalue halutaan pelastaa. Talousasiantuntemuksen lisäksi tarvitaan tieteen ja taiteen alojen asiantuntijoita muutoin niiden jäädessä täysin talouden korjaamisen varjoon. On siis muistettava muitakin arvoja kuin rahallinen arvo, jotta tilanne ei muilta osin kuin taloudellisesti pahentuisi alle vakavan huonon tason. Emmehän voi tarkasti ymmärtää kaikkia seurauksia, joten on tarkasteltava teon arvoa, eikä sen seurausten arvoa. Internetillä ei siis edes kriisitilanteissa tulisi olla sensuuria tämän mallin mukaan (velvollisuuseettinen näkemys).

Sananvapauslaki ei ainakaan maallikon korvaan kuullosta tämän kysymyksen ratkaisua helpottavalta. Sananvapauslaki kuuluu:

”Jokaisella on saananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaan ottaa tietoa, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tietoa julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. (Tiivistettynä perustuslaki täsmentää, että viestintään ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä)”

Vaikka oikeudella on instrumentalistinen luonne ja oikeutta käytetään tiettyjen yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden edistämiseksi instrumentalistisesti, niin laki tuntuu olevan käyttökelpoinen kysymykseemme vasta tulkittuna.

Tämä nostaa esille välttämättömän kysymyksen: Minkä mukaan mielipiteitä internetistä tehdään, jos näille mielipiteille ei ole mitään oikeusvaltion antamaa perustaa (Suomessa)? (2)

(2.1) Tähän on ehdotettu normaaliuden mallia, jossa ihmiset omaksuvat normaaliuden käsitteen, jota suuret massat ylläpitävät. Tämä, toisaalta perustaton mielipiteen luominen on Heideggerin ja Simone De Beauvoir mukaisen toissijaisen olemisen mukainen ja toisaalta sitä voidaan käsitellä José Ortega y Gassetn massa käsitteen avulla (Koska kaikki ovat eksistentialisteja, niin heidän näkemyksensä eroavat suhteellisen vähän).

Heidegger huomasi, että kysymyksen asettelusta on tullut eräitten ennakkoluulojen mukaisen ajattelun uhri. Tämä tarkoittaa siis sitä, että meillä on eräänlainen normaaliuden kuva johonkin asiaan (tässä internetiin), joka kätkee meiltä oikean kysymyksen tähän asiaan liittyen. Normaalius siis kätkee itse vastaukseen liittyvän kysymyksen. Tämän normaaliuden aiheuttamat ennakkoluulot ovat: kysytyn yleisyys ja itsestäänselvyys. Normaalius siis rajoittaa jo mahdollisuutta muodostaa kysymyksiä ja näin myös kantoja esimmerkiksi internetistä.

Heidegger sai eroteltua olemisen tapoja aitoon ja varsinaiseen olemiseen sekä eräänlaiseen toissijaiseen olemiseen, missä oleva itse ei määrittele olemistapaansa (vaan jokin muu). Tähän tarttui Simone de Beauvoir, joka ymmärsi tämän toissijaisen olemisen olevan esineenä olemista. Beauvoir huomasi esimerkiksi naisen olemistavan olevan esineenä olemista, eli nainen esineellistetään. Marxin filosofiaa tutkinut Georg Lukacs pyrki selittämään, miten yksilönvapautta korostavalle liberalistiselle ideologialle pohjautuva kapitalistinen yhteiskunta piilottaa ihmisten yksilöllisyyden sinänsä. Tähän syynä on Beauvoirin mukainen esineistymisen ilmiö, reifikaatio. Esineellistyminen tarkoittaa sitä, että yksilö kokee taloudesta ja muusta yhteiskunnasta aiheutuvaa ulkoista voimaa, joka määrää ihmiselämää. Ihmiset tekevät talouden omalla toiminnallaan, mutta se ottaa esineenomaisen itsenäisyyden. Kompleksinen talousjärjestelmä antaa ihmiselle uuden olemistavan, joka tunkee ihmisen sen itsensä muottiin. Ihmiset alkavat ajatella, että tämä muotti on ehdoton normaalius. Näin esimerkiksi internetiä koskevat ajatuksemme ovat tämän normaaliuden tuotoksia eivätkä kuvaa todellisuutta, vaan vieraannuttavat ihmistä. Internetiä koskevat päätelmämme tulevat siis Georg Lucacsen mukaan sisäistetystä normaaliudesta.

 José Ortega y Gassetn mukaan väestön kasvu on yksipuolistanut ajatteluamme sillä saamme suppeamman kuvan ihmisistä, kun väkiluku on kasvanut maapallolla. Näemme enään ihmisistä vain kapean sektorin. Valtavassa valintojen maailmassa on lähes mahdotonta tehdä valintoja ja tämä muuttaa valinnat näennäisiksi. Toiseksi tekijäksi valinnan vapauden vähenemiseen Gassetn mainitsee tasa-arvoiset oikeudet riipppumatta sivistyksen tasosta. Näin alhaisen sivistyksen tason omaavat saavat ilmaisena perintönä länsimaisen sivilisaation, jonka tulevaisuudesta he eivät kykene kantamaan vastuuta.  Gassetn mukaan ihmisillä on kyky arvioida tulevaisuutta, mutta massojen johtamassa yhteiskunnassa ihmiset ovat historian vietävinä. Massaihmiset ajattelevat, että heillä on päätösvaltaa omaan elämäänsä eivätkä siksi kestä ulkoista valtaa. massojen valta on kuin ajelehtiva laiva. Massan käsite ei kuvaa ainoastaan ihmisten valtavaa määrää, vaan myös rautaista puristuvuutta, josta ihmiset on vaikeasaada pois. Tämä joukko on ikäänkuin pakotettu ajelehtimaan päämäärättömään tulevaisuuteen, johon laiva ajelehdittuaan törmää. Tämä massan rautaisen puristavuuden ominaisuus on siis loppupeleissä pohjana mielipiteille internetistä (tämä oli oma tulkinta).

Jukka Hankamäki ilmaisee suoraan seuraavasti: Suomi on juuri siitä tylsä maa, että täällä ei saa tapahtua mitään. Mielenilmaukset tukahdutetaan ennen kuin on kuultu, että mitä asiaa on protestoijalla. Tämä saattaa johtua siitä, että Suomessa ei ole ollut koskaan turvallista, vaikka niin on luultu, mistä on seurannut korostettu turvallisuusajattelu. Uhkia ovat olleet hurrit, halla ja ryssät.Vanhat turvallisuus syistä käytössä olleet sensuurin muodot ovat siis sisäistyneet normaaliudeksi. Vieköön kriittinen internetin tarkastelu meidät pois kantamastamme normaaliudesta.

Jos ajatuksemme internetistä tulevat käsittämästämme normaaliudesta (mikä on siis vain eräs malli), niin miten valtion oikeusjärjestelmän tulisi toimia sananvapauden suhteen? (3)

(3.1) John Stuart Millin mallin mukaan sensuuria on käytettävä vain, mikäli yksilön sananvapauden käytöstä on haittaa muille. Millin näkemyksen mukaan sensuuri on este kasvulle ja sivistykselle. Tiivistetysti:

1.      Sensuurin kohteeksi joutunut ajatus voi olla oikea. Totuuden tukahduttaminen on ihmiskunnalta ja tulevilta sukupolvilta varastamista ja erehtymättömäksi julistamista.

2.      Väärä käsitys voi pitää sisällään totuuden aineksia. Ehdotonta totuutta tai valhetta ei ole.

3.      Totena pidettävä käsitys on alistettava kritiikille. Muuten se voi taantua ennakkoluuloksi, jolloin yksilöt eivät tunne totuuden perusteluja.

4.      Jo ennakkoluuloksi muuttunut totuus ei ole kestävä tai luottamuksellinen. Totuus vahvistuu valheen rinnalla ja siksi kaiken on päästävä julki (pahuus, kärsimystä aiheuttavat asiat, hyvää mieltä aiheuttavat asiat… ). Totuus löytyy parhaiten dialektiikan mukaisesti siten, että on kaksi vastakkaista näkemystä joista saadaan uusi näkemys, jolle on vastakkainen näkemys…

Totuus ei siis löydy itsestään vaan sitä pitää etsiä aktiivisesti. (Journalistin etiikkaa. Jorma Mäntylä. 2008)

Tämä malli hyväksyttiin yleisesti (paitsi kohdan kaksi loppuosa) jopa kriittisessä pohdinnassa Ajatuksia Hoffissa kerhossa 30.8.2012. Minusta siinä piilee kuitenkin joitain vaaroja. Tämän mallin mukaan valtio mielestäni etääntyy liikaa ihmisestä. Valtion tulisi kaikesta sananvapaudesta huolimatta kyetä seuraamaan kansan tilannetta, eli vaarana on valtion vieraantuminen. Ulkoapäin asetetut säännöt sensuurille ovat puutteellisia tai jopa riittämättömiä. Tarvitaan näkemys siitä, minkälainen toiminta on ihmisarvon säilyttävää. On selvitettävä asia itsessään ilman viitekehyksiä ja tavoiteltava oikeudenmukaista ratkaisua, sillä moraalisia arvoja ei voi säätää todellisuudesta erillisellä lailla. Muutoin oikeus ja todellisuus eivät ole enää kosketuksessa, mikä merkitsisi oikeuden poistumista todellisesta kansan tilanteesta. Tällöin valtiosta vallitsisi epäoikeudenmukaisuus.

Henrik Villanen

Miksi juuri internet teemaksi

Mitä enemmän mietin internetiä sitä enemmän keksin syitä ottaa internet pohdinnan kohteeksi. Kirjoitankin näiden pohdintojeni pohjalta muutamia ajatuksia.

Ensinnäkin internet vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, ja sen vaikuttavuus lisääntyy crescendossa.  Sen takia internetiin liittyvät kysymykset ovat erittäin ajankohtaisia.

Emme voi arvioida internetiä lukemalla siitä internetistä - pohtimatta-  internetiä pohjimmiltaan muilla keinoilla. Tähän sopii loistavasti keskustellen käytävä fiilosofinen analyysi.

Sananvapaudesta on tullut Suomalaisen yhteiskunnan heikko kohta. Tällöin oman näkemyksen muodostaminen on erityisen tärkeää.

Internet on globaali, informaatiotehokas eikä sitä omista kukaan. Ehkä siksi voimme löytää internetin pohdinnan avulla jonkin uuden arvon tai kaikista ihmisistä löytyvän piirteen.

On tärkeää osata välttää mahdolliset internetistä aiheutuvat informaatioajan "orjat" tai "noidat". Tästä johtuen valtion kontrollille ja toisaalta yksilön vapaudelle asetettavalle rajalle on pystyttävä antamaan oma mielipide.

Tässä oli joitain syitä herättää kriittistä keskustelua internetiin liittyvistä kysymyksistä. Voimme jatkaa nyt muodostamaan mielipidettä internetistä, kun ymmärrämme sen merkitystä. Samoin teki merkittävimpiin 1900-luvun filosofeihin kuuluva Martin Heidegger aloittaen olemisen pohtimisen kuuluisassa teoksessaan Oleminen ja aika motivoimalla lukijan osoittamalla olemiskysymyksen olevan ensisijainen ja jokapäiväiseen elämään kuuluva. Ehkäpä ymmärrämme internetin filosofisessa analyysissämme yhtä vaikuttavia johtopäätöksiä kuin Heidegger olemisesta. Ja vaikka johtopäätöksemme ja mielipiteemme eivät olisi yhtä menestyksekkäitä kuin Heideggerin johtopäätökset, niin voimme olla varmoja, että filosofinen analyysi internetistä on merkittävää.

Seuraavaksi vain rennoilla keskusteluilla kohti ymmärrystä, mielipiteitä ja johtopäätöksiä.

Henrik Villanen