Tavaramaailman saartamana

Ensimmäiset varmasti jo ymmärsivätkin, että mihin viittaan sanalla tavara, nimittäin Marxiin. Marxin tavaran käsitettä kuvaava teoria jäi mielestäni kesken ja siksi esitän pitemmälle viedyn teorian tavaroista. Tarkoitan tavaralla tuotetta, joka on saanut itsenäisen mahdin vaihdon välineenä. Tavaralla on enää pelkkä vaihtoarvo, eikä käyttöarvoa. Työ on erotettu tuotteesta, jolloin tuotteesta tulee tavara. Mikä kaikki siis jää käyttöarvon mukana vaihtoarvon taakse ja mistä kaikesta on tullut tavaroita, on siis aiheena.

Tuottamisessa ei vielä ole siis mitään pahaa ja niin kuin Marx ajatteli, tuottaminen on itse asiassa ihmisluontoon kuuluva piirre tuottaa jotakin. Tätä merkitsee ilmaisu Homo Faber tuottava ihminen. Ongelma tulee silloin, kun tuote on erotettu työstä eli siitä miten tuote on työllä tehty ja siitä, miten sitä voidaan työhön käyttää. Esimerkkejä on lukuisia, mutta otetaan nyt esimerkiksi vaikka auto. Auton valmistaminen on nimittäin erittäin suuren työn prosessi. Raaka-aineiden louhiminen ja erottelu maasta on jo varsin suurta työtä edellyttävä prosessi. Osat tulevat ympäri maailmaa erilaisten työtä tekevien laitteiden ja ihmisten työllä lopulta tehtaalle. Siellä tehdään työtä, että auto kasataan ja saatetaan myyntikuntoon ja lopulta tehdään myyntityö.

Pysähdytään hetkeksi tähän, ennen kuin autoa on edes käytetty. Silloin autoon on käytetty jo aivan valtava määrä työtä, eikä tätä työn määrää oikeastaan edes kuulu käsittää. Sen ymmärtämistä voi kuitenkin helpottaa miettiminen: kuinka paljon vaadittaisiin lihastyötä auton valmistamiseen. Noh aivan valtavasti, tai oikeastaan niin paljon, ettei se olisi mahdollista. On aivan yhdentekevää kuinka paljon meillä on työmiehiä, hevosia ja härkiä, emmekä kuitenkaan saisi autoa valmiiksi kenties edes tuhanteen vuoteen. Siksi meillä on tietynlaisia työkaluja joita sanotaan tuotantovälineiksi ja ne tuottavat arvoa käyttöä varten. esimerkiksi malmia louhitaan tällaisilla tuotantovälineillä ja maa-aineksesta saadaan niiden avulla tuotettua arvoa. Tällaisia välineitä ei kuitenkaan kasva puissa, vaan ne on tehty alkaen lihastyöstä. On ymmärrettävä, että helppoa työtä ei ole olemassakaan, sillä silloin joku muu tekee työtä. Jonkun selkänahasta työ aina on. Nyt palaamme siihen kohtaan mihin pysähdyimme, ennen, kun olemme edes käyttäneet autoa, silloin kuvaamaani työn määrää ja mietimme, että joku on sen tosissaan tehnyt.

Nyt joku voi kävellä autokauppaan saaden auton sen vaihtoarvon mukaan, vaihtaa auton johonkin muuhun vaikkapa rahaan kaavan 1*auto = 10 000rahaa mukaisesti. Oleellista tässä on, että auton arvossa ei näy lainkaan se työ, millä se on tehty, sillä auton tekeminen on varsin helppoa, kun ensin raaka-aineisiin ja osiin käytetty työ on otettu jonkun lihastyöstä, joka on lähes arvotonta, koska se on tavaroiden maailmassa tehottomuuden ilmentymä. Tämä työn tehottomuus ja sitä vastaava arvottomuus voidaan ymmärtää yksinkertaisesti sillä, että olipa työmiehiä, hevosia ja härkiä kuinka paljon tahansa, niin Hämeenlinnasta ei pääse Helsinkiin yhdessä tunnissa.

Tämä on todellinen vaihtoarvon luonne (ennen kuin autoa on edes käytetty): Erilaiset työnmuodot ovat eriarvoisia. Näin Marx kritisoi myös sitä että tavarat olisivat eriarvoisia niiden fysikaalisten ominaisuuksien takia. Tällöin ei nähdä tavaroiden todellista materialistista perustaa työtä, vaan turvaudutaan abstrakteihin ja ideologisiin selityksiin tavaran arvosta sen fysikaalisten ominaisuuksien (kuten muodon, massan tai värin) mukaan. Tästä Marx myös kritisoi aikamme yhteiskuntaa, sillä työnteon tehokkuus tapahtuu siis pohjimmiltaan muiden työstä riistämällä.

Sitten on vielä toinen tuotteen puoli, nimittäin käyttöarvo, joka on täysin sivuutettu tavaroiden tapauksessa. Kun nyt auton ostaja päättää lähteä ajamaan autollaan, niin hän todella käyttäessään auton tekemää työtä päästäkseen Hämeenlinnasta Helsinkiin yhdessä tunnissa käyttää jatkuvasti muiden tekemää työtä. Metsässä kivikoissa ja upottavissa soissa rämpiessä tulee nimittäin harvinaisen selväksi, että auto ei liiku yhtään minnekään ilman tietä, jossa makaa valtava määrä työtä. Lisäksi kuski käyttää moottorin tekemää työtä, jonka jälleen polttoaineen maasta poraamiseen, jalostamiseen ja tankkiin kuljettamiseen on tehty valtavasti työtä. Tämän kaiken kukkuraksi kuski ihan omien elintoimintojen ylläpitämiseen käyttää muiden ruoan valmistukseen käytettyä työtä (tuottaminen, jalostus, myynti). Sekä tie, polttoaine että ruoka ovat jälleen vaihdon muodossa irrotettu työstä.

Näin tavaran arvo on oikeasti abstrakti vaihtoarvo, joka on työstä peräisin. Tavaran tapauksessa tämä työ on aina työläisten hikoilemaa samoin, kuin tavaran käyttöarvo. Nyt on helppo huomata, että elämme tavaratodellisuudessa. Täällä mitkä tahansa kaksi tavaraa voidaan abstraktisti vaihtoarvon perusteella vaihtaa työ unohtaen. Tämä toimii myös ihmisten välillä esimerkiksi työläisten rekrytoinnissa. Jopa ihmisestä on tullut tavara puhumattakaan eläimistä tai maa-alueista.

Emme siis enää oikeasti tee asioita, vaan ryöstämme ne toisilta. Emme myöskään käytä asioita, sillä muut tekevät jatkuvasti työtä, jotta voisimme käyttää milloin mitäkin. Lisäksi asioiden käyttöaika on muilta varastettua aikaa ja tämän kaiken peittämiseksi on laadittu abstrakteja ilmaisunkeinoja. Huvittavinta on, ettei meidän ole mahdollista käytännössä pärjätä ilman tätä piilotettua ryöväämistä. Meiltä katoaa pikkuhiljaa taitavan työnteon taito, joka on joskus kyllä meillä ollut, ennen ryöväämistä.

Henrik Villanen